Koivukaria teatterissa osa 1

Rauman kaupunginteatterissa on esitetty kolme näytelmää, jotka pohjautuvat Tapio Koivukarin kirjoihin ja runoihin.

Tapio Koivukari on syntynyt Raumalla 1959.

Koivukari on julkaissut useita teoksia.

Koivukarin pääteos on saaristolaistrilogia, jonka osat ovat Luodetuulen maa, Missä aallot murtuvat ja Sumun lokikirja. Päähenkilöinä ovat Aaron ja Fiina Havström sekä heidän jälkeläisensä monessa polvessa. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Rauman edustan saariin Kuuskajaskariin ja Santkariin.

Vuonna 2010 tuli Rauman teatteriin Luodetuulen maa, joka oli Tapio Koivukarin ensimmäinen täysimittainen näytelmä.

Saaristosaaga osa 1- Kuuskajaskari

"Jumala taivaassa, kapteeni laivassa ja keisari uunin päällä"

Luodetuulen maa näytelmä

Luodetuulen maa kertoo yhden perheen vaiheista vuosisadan alusta aina vuoteen 1920.

Tarinan päähenkilö on Aaron Antoninpoika Havström ja hänen perheensä.

Aaron muuttaa perheineen Rauman edustalle Kuuskajaskarin saareen.

Perheen kohtaloon vaikuttaa niin tsaarin sortotoimenpiteet, ensimmäisen maailmansodan tapahtumat ja kansalaissota.

Havströmin perhe: Sofia, Oskari, Aaron, Fiina ja Hjalmar

Rauman kaupunginteatterissa Luodetuulen maa sai ensi-iltansa 11.9.2010

Näytelmä oli todella upeasti toteutettu. 

Näyttelijät tekivät vahvat roolisuoritukset, vaikka osalla olikin useampi rooli esitettävänä.

Näytelmän ohjasi Sakari Kirjavainen

Lavasteet olivat todella upeat ( lavastu Pentti Uimonen)

Esityksessä Suomen historia ja perheen kokemukset oli hienosti nivottu yhteen.
Perheen kokemat ilot, surut ja menetykset on vahvasti esillä.

Näytelmästä välittyi hyvin miten karua ja yksinäistäkin oli elämä saaressa, mutta luja tahto ja perhe pitivät kiinni elämässä.

Näytelmässä naisilla on iso rooli pitää perhe kasassa. 

Tässä onnistuvat hyvin Fiina (Ritva Loijas), Sofia (Irina Pulkkinen) ja Tyyne (Raisa Sorri),

vaikka elämä ei aina kohtelekkaan silkkihansikkain.

Aaron Havström (Kari Hakala), Jan Eriksson (Timo Julkunen) ja Tyyne Sundholm (Raisa Sorri)

Näytelmän tiimoilta järjestettiin kirjailijatapaaminen. Mahdollisuus jutella Tapio Koivukarin ja ohjaaja Sakari Kirjavaisen kanssa näytelmän tekemisestä.

Hieno tilaisuus, mutta harmi vaan minä olin ainoa osallistuja (lauantai 27.11.2010)
Mielenkiintoista oli keskustella silti heidän kanssaan.

Tapio Koivukari, minä ja Sakari Kirjavainen.

Sain myös tavata ihania näyttelijöita tämän näytelmän tiimoilta.

          Timo Julkunen ja Raisa Sorri           Tuija Ernamo                                Tapio Koivukari ja Kari Hakala  

Niin ja jatkoa seurasi vuonna 2013...

... siitä seuraavassa blogissa.

                                                               

Maailmankuulu romattinen draama...Hiljaiset sillat.

Kerron tässä blogissa näytelmästä, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

HILJAISET SILLAT

Näytelmä perustuu tositapahtumiin Yhdysvaltojen Iowassa 1965.

Robert James Wellerin romaanin mukaan tehty näytelmä.

Tästä on myös elokuva versio Clint Eastwoodin ohjaamana vuonna 1995.

Raumalla näytelmä sai ensi-iltansa 1.2.2014
Ohjaajana oli Iiris Rannio ja upeat lavasteet oli suunnitellut Samuli Halla.

Näytelmän pääparia esitti Raisa Sorri ja Oskari Perkki.

Heidän välinen kemia toimi niin loistavasti, että esitystä katsellessa aisti sen kaiken tuskan, 

ahdingon, intohimo ja rakkauden mikä näytelmässä oli.

He eläytyivät rooleihinsa 100% 

Ennen ensi-iltaa järjestettiin mahdollisuus päästä katsomaan harjoituksia.

Siellä olin minäkin. 

Harjoituksen jälkeen oli tilaisuus kysellä näyttelijöiltä ja ohjaajalta näytelmän tekemisestä.

Francesca ( Raisa Sorri), Richard (Timo Julkunen) ja minä

Nyt tämän ihanan näytelmän hetkiin.

Juonesta lyhyesti:
Sisarukset tulevat äitinsä Francescan (Raisa Sorri) kuoleman jälkeen selvittämään lapsuudenkotinsa jäämistöä.

Tavaroiden joukosta löytyy lapsille osoitettu kirje ja avain kirstuun, jonka sisältö paljastaa äidin menneisyydestä tarkoin varjellun salaisuuden.

Yli kaksikymmentä vuotta aiemmin äiti oli kohdannut valokuvaajan Robertin (Oskari Perkki), 

joka saapui Iowaan kuvatakseen vanhoja katettuja siltoja.
Muun perheen poissa olessa Francesca heittäytyi lyhyeen intohimoiseen suhteeseen.

Robert ja Francesca, kaksi hyvin erilaisen elämän elänyttä ihmistä,

kokivat unohtumattoman rakkauden.
He viettivät yhdessä neljä päivää, mutta nuo päivät muuttivat heidän loppuelämänsä.
Francesca ei koskaan jättänyt miestään tai lapsiaan.

Robert jatkoi valokuvaamistaan ja testamenttasi kameransa Francescalle.

Näytelmässä on takaumia parinkymmenen vuoden päähän ja taas nykyhetkeä.
Tämä on tehty niin hyvin, että kokonaisuus säilyy nautittavana ja pysyy hyvin juonessa mukana.
Oli myös hauskaa, kun oikeasti Francesca leipoi leipää ja sen tuoksu levisi katsomoon.

Perhe Johnson: Francesca ,Richard, Michael ja Carolyn

"Kirjekuoresta löydätte avaimen, joka sopii portaiden alla olevaan kirstuun.

Sieltä löydätte päiväkirjani joihin olen tallentanut tarinani, lukekaa ne ja kilistäkää brany

lasillinen muistoni kunniaksi."

"Miten ihmeessä aiot saada aikasi nyt kulumaan, ku lapset lähtevät mukaani?"

"Mikä siunattu rauha"

"Mutta jotainhänessä oli, jotain hyvin vanhaa, vuosien kolhimaa. 

Ei piirteissä, vaan katseessa."

"Sähän suorastaan hehkut. Sulle tekee ilmiselvästi hyvää ollakkin välillä ihan itseksesi."

toteaa Marge, naapurin rouva.

"Kirjoitan viestin...ja vien sen sillalle."

"Jos haluat illallista taas kun valkoiset yöperhoset ovat nousseet siivilleen, tule käymään"

"Vaikka kumpikaan meistä ei tiennyt

toistemme olemassaolosta, meillä oli tunne siitä,

että jonain päivänä me tapaamme"

" Tälläisen varmuuden saavuttaa vain kerran, ei useammin"

" Kaikki nämä vuodet

olen pudonnut sinua kohti."

The End!

Arvostelu ensi-illan jälkeen Länsi-Suomessa.

Kävin katsomassa tämän näytelmän monta kertaa ja joka kerta se oli niin mielettömän upea elämys.

Kaikki näyttelijät olivat aivan loistavia rooleissaan.

Jokin aika sitten oli teatterin puvustamossa kirpputori, missä myytiin vanhoja rooliasuja.

Tämä oli ehdottomasti ostettava, Francescan mekko.

Sain siihen vielä Raisan nimikirjoituksen.

 Olen aina tykännyt Raisa Sorrin tavasta näytellä.

Hän on näyttelijä, joka tekee roolit täysillä kaikkensa antaen.

 Oli sitten kyse komediasta tai draamasta. 

Tässä Francescan roolissa hän oli aivan upea. Kaikki ne eleet ja ilmeet ja kehonkieli.
IHANAA!

Teatteri on niin 💖

Katso luontoa ja huomaa...

Tässä yhtenä aamuna lähdin varhain kävelylenkille.

Aurinko paistoi, mutta oli vielä muutama aste pakkasta.

Silti oli aistittavissa, että kevättä on ilmassa.

Linnut lauloi ja tuoksui keväälle.

Suuntasin kulkuni kohti Äyhönjärveä. 

Päätin kiertää koko järven ja nauttia ulkoilusta.

Huurteinen lehti aamulla

Aamu järven rannalla

Järven ympäri kiertää polku, jota pitkin on hyvä kävellä.
Se olikin jo aivan sula ja ihmeen kuivakin. Ei tarvinnut hyppiä lätäköiden yli.

Järvellä näin paljon lokkeja ja pari joutsenta.

Polku 

Toisella puolella järveä sain seuraakin.

Sorsa pariskunta tuli aivan lähelle "juttelemaan"

Harmi vaan, kun jouduin toteamaan tälle pariskunnalle, että 

nyt ei ole antaa teille aamupullaa.

Myös telkkä ui ohi. Koitti olla piilossa.

Tuntui niin hyvältä kävellä, että jatkoin vielä lenkkiä kaupungin läpi 

kotia kohden.

Pajunkissat on niin suloisia.

Vanhan hautausmaan luona kukki jo ne kauniit valkoiset

puistolumikellot.

Tuli tehtyä aika pitkä lenkki, mutta ilma oli hyvä ja myös mieli lenkin jälkeen.

Kyllä meillä on Suomessa vielä kaunis ja puhdas luonto.

Ihan lähellä kaupungiakin.

Nautitaan siitä ja vielä kun se on ihan ilmaista.

ON SE KEVÄT!

Pyynikillä pyörimässä.

Kohta on taas kesäteattereiden aika . 

Olen käynyt useana kesänä Raumalla kesäteatterissa.

Nyt kerron vierailuistani Tampereen kesäteatteriin, tarkemmin Pyynikin kesäteatteriin.

Pyynikin kesäteatteri on Tampereeen Pyynikillä toimiva ulkoilmateatteri, joka tunnetaan erityisesti pyörivästä katsomostaan. Se on yksi Suomen suurimpia kesäteattereita ja Suomessa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ulkoilmateatteri.

Teatterissa on  836 istumapaikkaa.

PIRUNPELTO ensi-ilta 13.6.2014

Kävin katsomassa PIRUNPELTO näytelmän kaksi kertaa vuonna 2014.

Ensimmäisen kerran olin katsomassa näytelmää 14.6.2014 

ja toisen kerran 28.6.2014.

Näytelmä pohjautuu samannimiseen tv-sarjaan ja näytelmässä oli suurin osa näyttelijöistä samoja.

Näytelmä sijoittuu kuvitteelliseen etelähämäläiseen Tyrisevän kuntaan.
Nytelmän juoni lyhyesti: Kun Pirunharjun soramontun omistaja Huuko Lammi kuolee pimeissä olosuhteissa, espoolainen poliisi Tommi Jussila saa yllättäen kuulla olevansa suunnattomien soravarojen perijä. 

Moni muukin on kiinnostunut samasta maa-alueesta, koska kunnan suurin yritys Tyrjän Betoni tarvitsee yhä enemmän raaka-ainetta elementtituotantoonsa. 

Kiista soravarojen herruudesta käy yhä kovemmaksi. Kun pelkkä keinottelu ei riitä, käyttöön otetaan kovemmat aseet.

Tämä näytelmä oli todella hyvin tehty ja kulissit olivat aivan loistavat. Näyttelijät nyt olivat niin ammattitaitoisia, että kaikki sujui upeasti.

Nautin todella!

Pirunpelto 28.6.2014

Ennen esityksen alkua "törmäsin" kahviossa pankinjohtaja Ossi Östelään (Teijo Eloranta)

Julkusen Timo, joka näytteli tässä näytelmässä kolme roolia.

Toinen kerta oli aivan ikimuistoinen, sillä pääsin tapaamaan esityksen jälkeen kahta suosikki näyttelijääni. Timo oli järjestänyt tämän tapaamisen.

Olen aina ihaillut Karoliinaa, kun hän näytteli tv-sarjassa Hovimäki ja sitten tässä Pirunpelto tv-sarjassa.

Ihanat Timo ja Karoliina Blackburn 💖

Karoliina on todella ihana ja mutkaton ihminen. Hänen kanssaan oli kiva jutella.

Muistoksi sain vielä kaikkien näyttelijöiden nimikirjoitukset käsiohjelmassa.

                                                

Illalla kotimatka takaisin Raumalle sujui iloisella mielellä .

TAIVAAN TULET ensi-ilta 17.6.2016

Tämänkin näytelmän näin kaksi kertaa.

Ensimmäisellä kerralla olin Rauman teatterikerhon mukana 16.6.2016 ja toisen kerran 

kummityttöni Terhin kanssa 16.7.2016.

Tämän näytelmän juoni oli minulle vähän vieras, sillä en ollut katsonut kuin muutaman osan samannimistätv-sarjaa.

Kari Väänäsen ohjaama ja käsikirjoittaman tv-sarja sijoittuu Kemijärvelle.

Tässä juoni lyhyesti:

"Taivaan tulien keskiössä on nuorehko naispoliisi Rauni Väänänen, joka palaa kotikonnuilleen asuttuaan pitkään Etelä-Suomessa ja yrittää sopeutua uudestaan synnyinseutuunsa. Raunin suhde hänen dementoituvaan isäänsä on sarjan alkupään jaksojen keskeinen juonilinja. Muita keskeisiä henkilöitä ovat Raunin kollega Aimo Peltoniemi, lääkäri Erkki Viherkoski ja kaupunginjohtaja Sinikka Ström. Sivujuonissa seurataan kriisiytyneitä keski-ikäisiä aviopareja, nuorisokapinallisia, vanhoja kommunisteja, huumerikollisia, lopun aikojaan eläviä vanhuksia ja erakkoja. Keskeisimpiin sivujuoniin nousee neljän alkoholisoituneen poikamiehen tarina."

Näytelmä oli hyvin tehty ja ei yhtään haitannut vaikka ei ollutkaan sarjaa nähnyt. 

Hyvin pääsi juoneen kiinni ja henkilöiden suhteisiin.

Kunnanlääkäri ja polissit sekä kaljabaari 'No Mans Land' kanta-asiakkat.

Raumalainen Timo Julkunen esitti Kilpelää, joka oli kovaotteinen viinatrokari.

Ennen kotimatkaa käytiin Hannan vielä tervehtimässä Kilpelää

...ihan mukava heppu on.

Tälläiset vierailut olen siis tehnyt Pyynikin pyörivään kesäteatteriin.

Mukavia kokemuksia oli ja kivoja muistoja jäi.
Nyt vaan kohti kesää ja uusien kesäteatteri kappaleiden pariin.