lauantai 23. syyskuuta 2017

Syksy

 


 SYKSY...



On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?



Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

On syksy niin ihmeellinen
säv. Jussi Rasinkangas
sanat. Juhani Konola

Näin on , syksy on niin ihmeellinen.


Metsät täynnä marjoja ja sieniä.


Kauniin punaisia pihlajanmarjoja, omenoita ja syyshortenssia alkaa punertaa.



(Kylmänkorvenkalliolle rakensi muinaiskansa yhdeksän näyttävää hiidenkiuasta.) 

Nautin todella paljon, kun saan vaeltaa luonnossa kaikessa rauhassa.
 Ilma on raikas ja linnutkin laulaa.
Metsä on täynnä tuoksuja ja ihania juttuja.

Nautitaan syksyn ihanasta väriloistosta ja antimista.




Myös tunnelmallisista illoista kynttilöiden valossa. 💗



Niin ja ihanaa syksyssä on myös, kun taas alkaa uusi näytäntökausi teattereissa 😍





torstai 14. syyskuuta 2017

Koukussa...no varmasti!







Nyt on taas pyörähtänyt teatterikausi käyntiin tämän syksyn osalta. 
Rauman Kaupunginteatterissa sai 9.9 ensi-iltansa KOUKUSSA näytelmä.


Olin jo aikaisemmin käynyt katsomassa avoimissa harjoituksissa pätkän näytelmästä. 
Silloin jo sai vaikutelman, että tästä tulee tosi hyvä.

Koukussa  on käsikirjoittanut Ray Cooney. Hän on yksi maailman menestykkäimmistä farssin ja komedian käsikirjoittaja.


Raumalle tämän farssin ohjasi Petri Jäärni. Hän on tuttu ohjaaja jo näytelmistä Aina joku eksyy (2015) ja Hiirenloukku (2016)

Näytelmän juoni lyhyesti:

John Smith on lontoolainen taksikuski, joka elää tavallista  miehen elämää.
Vai elääkö?
No Johnilla on kaksi perhettä eli hänellä on kaksi vaimoa Mary ja Barbara. Molempien kanssa on lapsi. Toisen kanssa tyttö  Vickija toisen kanssa poika Gavin.
John "ajelee" tyytyväisenä kahden perheensä väliä ja on onnellinen mies, kunnes...
Johnin lapset törmäävät toisiinsa netissä ja päättävät tavata. He eivät siis tiedä olevansa sisaruksia.
Koko tarkoin varjeltu salaisuus on paljastumassa. tämä on estettävä keinolla millä hyvänsä. Nuoret eivät saa missään nimessä tavata toisiaan!
John sotkee tähän kuvioon myös alivuokralaisensa Stanleyn, joka on ainoa kuka tietää totuuden Johnin kaksoiselämästä.
Nyt alkaa vauhdikas "soppa" ja kaikki keinot ovat luvallisia, että totuus ei vaan paljastu.
Stanley parka joutuu tekemään suuren työn estääkseen tämän ja sopeutumaan moneen juttuun..


Näytelmässä on menoa ja vauhtia.
 Kokoajan tapahtuu, mutta täytyy sanoa että kyllä on huippu taitavia nämä näyttelijät.
Kaikki sujuu niin mutkattomasti ja tarkasti, sisääntulot ja ulosmenot.
Repliikkejä on mieletön määrä ja voi vaan taas kerran ihailla millainen super muisti näillä näyttelijöillä on. Ei takeltelua eikä unohtelua vaan sujuvaa lennokasta tulkintaa. 
WAU!



Väliaikaan mennessä on jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä, kun se alkaa niin ihmettelee vaan, että joko nyt. Kertaakaan ei ehdi tylsistyä,EI! Tämä näytelmä pitää otteessaan niin kokonaisvaltaisesti.

Väliajan jälkeen vauhti jatkuu samana. Näytelmä ei sorru kertaakaan mihinkään monelle farssille tyypilliseen turhaan sekoiluun vaan kaikki on niin loistavasti soljuvaa menoa.

Entä miten käy näytelmän lopussa?
Paljastuuko Johnin kaksoiselämä, tapaavatko nuoret, miten käy Stanleyn?
No se teidän pitää käydä itse katsomassa, en paljasta 😉

Näyttelijäsuoritukset on ihan mielettömän upeita.



Näyttämöllä on melkein koko näytelmän ajan Stanley ( Jaakko Tohkanen)
Jaakko Tohkanen tekee aivan huippu loistavan "työn" roolissaan.
Hiki tulee T-paitaa monta kertaa, 
mutta repliikkien lento on aivan mielettömän upeaa ja sitä on paljon. 
Myös kaikki eleet ja ilmeet on huikeita...taas täytyy todeta, että WAU!



Toinen joka on melkein kokoajan esilla on tietenkin John (Timo Julkunen)
Timo on mainio John, joka joutuu sopeutumanna kahden vaimon piirityksessä, sekä kahden lapsen.
Kyllä on huippu kunto miehellä.
 Kaikki eleet ja ilmeet ja repliikit on niin hauskaa katsottavaa, että nenäliinoja tarvitaan.
Taas täytyy todeta, että WAU!


No niin entäs Johnin kaksi vaimoa, Mary (Raisa Sorri) ja Barbara (Mona Lehtola)
Molemmat tekevät loistavat suoritukset omissa rooleissaan.

Mary on perinteinen englantilainen äiti, joka kokkaa perheelle lammaspaistia ja pitää huolen, että miehellä on eväät valmiina töihin. 
Maryssä on myös särmää, mikä ilmenee kipakoina sanomisina. 
 Raisa on todella loistava tässä roolissa. Hänen vähäeleiset katseet ja liikkeet,
 eivät jätä kylmäksi vaan ajavat juuri oikein asiansa eli nauru tulee taas...ja taas WAU! 

Johnin toinen vaimo Barbara on terveellisen elämäntavan kannattaja
 ja suosii kasvisruokaa.
Barbara on sensuelli ja värikäs nainen.
Mona on mainio tässä osassa. Tempperamenttia on tarpeeksi....WAU!


Johnin lapset Vicki ( Tiia Ollikainen) ja Gavin (Juha Kulmala)
ovat kaksi teini-ikäistä nuorta.

Tiia ja Juha sopivat mainiosti näihin rooleihin ja eläytyvät hyvin kapinoivina teineinä.
He osaavat eläytyä hyvin, eikä tule ylinäyttelemistä. WAU!


Lisää soppaan tuo maustetta Stanleyn vanha isä ,
Herra Gardner (Heimo Korhonen).
Herra Garner on dementoitunut ja lähdössä poikansa kanssa lomalle...niinpä lomalle.
Heimo Korhonen sopii tähän rooliin tosi hyvin. WAU!


Näytelmän lavasteet on niukat, mutta toimivat todella hyvin. 
Jättävät hyvin tilaa näyttelijöille liikkua paikasta toiseen.
ovia on kuusi ja niistä kuljetaankin tosi paljon.
Näyttämön keskellä on sohva ja pari nojatuoli ja pieni pöytä,puhelin.
Kaappi ja raput yläkertaan.

Lavastuken on suunnitellut Oskari Löytönen

Ensi-illassa yleisö antoi raikuvat aploodit kaikille näyttelijöille.
Kyllä he ne ansaitsivat todellakin, upeaa oli työskentely ja näki, että he nauttivat esiintymisestä täysillä.












Kaiken kaikkiaan todella viihdyttävä, nauruhermoja kutkuttava, nautittava näytelmä.

Menen taatusti uudelleen!

Kiitos koko tiimille; näyttelijät ja muu henkilökunta.

Rooleissa:

       
Raisa Sorri, Timo Julkunen, Mona Lehtola, Tiia Ollikainen, Juha Kulmala, Jaakko Tohkanen ja Heimo Korhonen



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

EIKÄ KUKAAN MEITÄ ENÄÄ ETSI ( Teatteri Siperia)




Eikä kukaan meitä enää etsi....vai etsiikö?



Tässä iso kysymys. Olin katsomassa Teatteri Siperian vierailuesitystä Porissa Teatterifestivaali Lainsuojattomissa.


Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn ja Tuukka Huttunen
takana jääkarhu.


Näin kerrottiin esitteessä tulevasta esityksestä:

Teatteri Siperian 10-vuotisjuhlanäytelmänä nähdään ilmastonmuutosta käsittelevä Eikä kukaan meitä enää etsi.Vakavaa aihetta käsitellään Teatteri Siperialle tuttuun tapaan huumorilla ja lohdullisesti. Kymmenen vuotta sitten Siperia tutki sukupolvensa suhdetta menneisyyteen ja nykyisyyteen, nyt on ajankohtaista kääntää katse tulevaisuuteen.

Näytelmässä kohdataan tavallisia ihmisiä pohtimassa ratkaisujaan, valintojaan ja tulevaisuuttaan suhteessa ehkä suurimpaan kriisiin, jonka ihmiskunta on koskaan kohdannut. Konkreettinen vaikuttaminen maailman asioihin ruohonjuuritasolla tuntuu mahdottomalta ja samalla koko maailmaa olisi kannettava hartioillaan. Toiset taas näkevät parhaaksi sulkea silmänsä koko kriisiltä. Kaisalle pelkät arjen valinnat eivät enää riitä, Malla vetää ekoherätykseen mukanaan myös perheensä ja Jaska aikoo pelastaa maailmanlopun tullen edes itsensä.
Onko luomu- ja kierrätyspuuhastelu vain omantunnon viherpesua? Miksi jokaiseen puhelinmalliin on omanlainen laturin
sa? Minkälainen perintö jää tuleville sukupolville? Kannattaako tällaiseen maailmaan ylipäätään tehdä lisää lapsia? Ja mitä tämän kaiken keskellä ajattelee jään sulamista seuraava jääkarhu?



Työryhmä:
Ohjaus: Tommi Kainulainen
Käsikirjoitus: Tommi Kainulainen, Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn, Reidar Palmgren
Näyttelijät: Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn,Tuukka Huttunen (Porissa)
Jääkarhu
Lavastus- ja valosuunnittelu: Petri Tuhkanen
Tuottaja: Venla Moisala

Lähdimme ystäväni kanssa innokkaina katsomaan paljon kehuttua näytelmää ja tapaamaan myös ihania näyttelijöitä Karoliina Blackburn, Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen, joka korvasi Porissa Jaakko Ohtosen.



Kyllä, näytelmä täytti kaikki odotukset. Näyttelijät muuntautuivat moniin eri rooleihin pienillä "heitoilla". Mummosta perheen äitiin, kunnallispoliitikosta tv-keskustelun juontajaksi, luonnon tilasta huolta kantavasta nuoresta miehestä Jaskasta pieneksi pojaksi. Innokaastaa koulutytöstä nuoreksi naiseksi, joka haluaa perustaa perheen.
Onko ilmasto eri asia kuin sää?




Vaikka aihe olikin vakava näytelmä oli tehty niin, että huumoria oli mukana. Isojen ikäluokkien kommentit oli todella hauskoja.
" Me olemme antaneet tällä pullamössösukupolvelle sosiaaliturvan ja..."



Esitys antoi myös paljon ajattelemisen aihetta.
Kannattaako minun lajitella roskat ja kantaa huolta ilmaston muutoksesta? 
Mitä auttaa, jos vaan minä?
Auttaako, jos yksi kunnallispolitiikko kantaa huolta ilmaston tilasta? Suurvaltojen sanoutuessa irti ilmastosopimuksesta.

No, jos kaiikkii ajattelisi näin niin ei tapahtuisi mitään.
Ehkä olisi parasta ajatella, että jos minä niin varmasti myös moni muukin.
Nyt jo aiheutettuja tuhoja ei pystytä estämään, mutta ehkä voisimme yhdessä hidastaa ilmastonmuutosta?
No näitä kannatta ehkä jokaisen ajatella, toivottavasi myös suurteollisuus tuottamisineen.
Elämme kulutusyhteiskunnassa, ehkä kannattaisi miettiä tarvitseeko jotain ennen kuin ostaa.


 Onko tarpeellista pakata teepussit näin moneen juttuun????

Tälläisiä ajatuksia herätti tämä upeasti toteutettu näytelmä.
Näytelmän kulissit oli vanhoja pahvilaatikoita ja kaikki rekvisiitta; ruokailuvälineet, ruoka, reput, tabletit ja kännykät oli tehty pahvilaatikkoiden pahvistä.
Ne toimivat tosi loistavasti tässä näytelmässä.

ISO KIITOS TEATTERI SIPERIA!



Esityksen jälkeen pääsin vielä juttelemaan ihanien, upeiden näyttelijöiden kanssa.
Olette loistavia Karoliina, Marika Ja Tuukka.

Nautitaan luonnosta ja sen vihreydestä ja väreistä ja antimista, kun voidaan....vielä.
Niin ja pidetään myös huoli toisistamme 💕💕💕



Ystäväni totesi esityksen jälkeen:

 "Kyllä Siperia opettaa... tällä kertaa painavaa tietoa ilmastonmuutoksesta 👍


HUOM! Suuri osa kuvista netistä Teatteri Siperian sivuilta. Esitysen kuvaaminen kieletty.



lauantai 2. syyskuuta 2017

Reila , entinen puolustusvoimen ampuma-alue









Lähdin seikkailemaan yhtenä sunnuntaina uusille alueille.

REILA sijaitsee meren rannalla Pyhärannan alueella.
Se on ollut suljettu alue. 

Siellä on ollut vuodesta 1969 asti puolustusvoimien harjoitus ja ampuma-alue.
Puolustusvoimat luopui alueesta vuonna 2015.
Alueen omistaa metsähallitus.
Reilan kyläyhdistys on rakentamassa sinne luontopolkua.


Tuleva retkeilykohde on saamassa rahoitusta Leader Ravakan Luontopolut ja reitit -teemahankkeesta.

Luonnoltaan uskomattoman monipuolinen alue on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Selkämeren kansallispuistosta. Mantereella ei ole montaa paikkaa, josta Selkämeren kansallispuistoa voisi ihailla. Tämä on alueen ainoita isoja vapaita rantoja, joka ei ole yksityisessä käytössä

Aluksi ajelin kohti Reilan kylää ja sieltä Kyhkärännokkaan (kartassa kohde 1.)

Vastaan tuli upeat maisemat avomerelle.
 

Kävelin nauttien luonnosta ja sen kaikista kauniista asioista, jota tuli eteen.


Alueen käytöstä puolustusvoimien ampuma-alueena oli myös nähtävissä juttuja.


Tähystystorni (ehkä) ja vanha panos (n.15 cm pitkä)


Matka jatkui toiseen kohtaan rantaa ( 2. kartassa) .
Reitti meni Säikänpolkua kohti Hierkonpäätä.


Nyt oli helppokulkuista kangasmaastoa ja ihania suuria " mattoja" puolukoita.


Maastossa oli havaittavissa vanhoja ampuma poteroita ja muutamia hylsyjäkin.

Tänne pitää tulla uudelleen, kun syksy on pidemmällä.
Silloin ehkä jo luontopolkukin saatu valmiiksi ja merkittyä reittiä pääsee kulkemaan.
Ihana paikka vaellella luonnon rauhassa.