Serkukset retkeilee

Eräänä iltana sain serkultani viestin.
Onko minulla aikaa ja olenko valmis maanantaina iltapäivällä lähtemään pienelle retkelle, ulkovarusteet päällä?

Tietenkin olin valmis lähtemään. Pääsin töistä kello 14.00 ja sitten suuntasin serkkuni Marikan luokse.

No niin, seikkailu alkoi!

Poikkesimme kaupassa ostamassa makkaraa ja tässä vaiheessa aloin aavistaa minne matkamme suuntautuu.

Turajärven rantaan viettämään ihanaa iltapäivää ja paistamaan makkaraa.

Ilma oli mitä upein viettää järven rannalla ja jäällä kävellen.

Nuotion sytyttäminenkin onnistui ja....lopulta saimme aikaan myös hiilloksen. vähän piti puhallella ilmaa alle.

Eipä ole makkara maistunut näin hyvältä pitkään aikaan!

Jääpuikkojen kauneutta.

Kyllä meillä on vaan niin hauskaa näillä yhteisillä retkillämme. Nautitaan luonnosta, yhdessäolosta, valokuvauksesta ja....

No, niin kuin aina aika menee nopeasti ja ilta saapuu.
Saimme ihailla vielä todella kaunista auringonlaskua.

Kiitos ihana serkkuni Marika 💗

Uusia seikkailuja odotellessa nautitaan muistoista ja valokuvista ja 

KYLLÄ NAUTIN RETKESTÄMME 100%

Seikkailua lähiseudulla.

Mitä sitä tekisi viikonloppuna?

No päätin lähteä katselemaan lähiseudun paikkoja,

Lauantaina ajelin Kauttualle vanhempieni luokse. Matkalla poikkesin Ruukinpuistoon ja siellä Alisenkosken rannalle.

Koskessa oli paljon vettä ja kohina oli upea. Tunnelma koskella aamulla oli melkein satumainen, kun aurinko pilkisteli puiden raoista.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin ajelemaan kohti Irjanteen vanhaa kirkko ja koskea.

Täällä on tullut poikettua useamminkin. Koskimaisema on kaunis kesällä, syksyllä, keväällä ja talvella. Saa ihania kuvia eri vuodenkaikoina.

Yksityiskohtia kirkolta.

Irjanteen koski.

Olin myös kuullut, että Eurajoella on riippusilta ja sitä siis lähdin etsimään. Onneksi olin saanut ystäviltäni neuvoja miten sinne löytää, Ei muuta kuin navigattori päälle ja suunnistamaan. Paikka löytyi helposti ja oli taas uusi koski edessä.
Nyt Tiironkoski kohisi näyttävästi.

Uskalsin jopa mennä riippusillalle, vaikka se notkuikin allanni.

Hieno viikonloppu taas ollut ja nyt kohti uutta työviikkoa, kun hiihtolomalaisetkin palaavat taas paikalle,

Nautitaan upeista talvisäistä!

Lallis eli lallintalo ja musikaali sitää

Lallis eli lallintalo...minunkin nuoruuttani.

(Lallis ensi-ilta 3.2.2018)

Aluksi muutama sana Lallintalon historiasta.

Alunperin se oli 1928 suojelukuntataloksi rakennettu huvittelukeskus Köyliössä.

Se tuhoutui pahoin tulipalossa 1942, mutta se rakennettiin uudelleen. Tiloissa on toiminut myös aikanaan Räisälän kansanopisto.

Lallintalon suosio oli huipussaan 1980-luvulla, jolloin siellä järjestettiin syys-huhtikuun välisenä aikana yleensä kaksi tilaisuutta viikoittain. Perjantai-iltana oli aikuisemmalle yleisölle tarkoitetut tanssit. Lauantaina puolestaan nuorisolle suunnattuja tilaisuuksia, joissa esiintyi aikansa nimekkäimpiä rock- ja pop-artisteja. Lallintalon lauantai-illat olivat Lounais-Suomen nuorison keskuudessa erittäin suosittuja, linja-autokuljetuksia järjestettiin paikalle aina Pohjanmaata myöten.

(lähde;Wikipedia)

Mistä Lallis musikaali sitten kertoo?

Näin sitä kuvaillaan teatterin sivuilla:

Köyliön Lallintalo on edustanut nuorille usean vuosikymmenen ajan vapauden keidasta, jossa sai elää säännöittä, mutta kuitenkin turvallisessa ja valvotussa ympäristössä. Lallintalon puuhamiesten mukaan paras tapa valvoa tuhatpäistä nuorisojoukkoa oli se, että puuttui heidän touhuihinsa vain tarvittaessa.

1980-luvulle sijoittuvassa tarinassamme itsenäistyvä raumalainen tyttö

 Katja ( Tiia Ollikainen) alkaa hamuta kodin ulkopuolelle. Bändi- ja iltariennot vetävätpuoleensa ja Lalliksella tavattu porilainen 
muusikkopoikakin Timo ( Mikko Töyssy) kiinnostaa. 
Tämän kaiken keskellä konservatiivinen

 isä järkyttyy ja kokee pienimuotoisen kriisin romanttisen komedian hengessä.

 Isä kun toivoisi tyttärensä keskittyvän kouluun ja pianonsoittoon.

Kyllä tätä se juuri oli. Bussilla mentiin lauantai-iltana kavereiden kanssa,

 joko kuuntelemaan jotain bändiä tai vaan pitämään hauskaa porukalla.

Lallikesen vahtimestari Eero Louhia (Pauli Hanhiniemi) on rento kaveri,

 joka ymmärtää nuoria ja auttaa näitä, kun aikovat perustaa oman bändin.

Katjan vanhemmat Antti J, Valtonen ( Timo Julkunen) ja Kirsti ( Mona Lehtola)

Katjan ja Timon parhaat kaverit on Tellu ( Ninni Kekki) ja Make ( Juha Kulmala)

Muissa rooleissa ovat Henri (Juha Kulmala) , josta isä toivoo Katjalle poikaystävää.

Pianonsoitonopettaja Rouva Tilda Käsnänen ( Raisa Sorri)

Raisa esittää myös teinityttöä Lalliksen lauantai-illassa ja naista perjantai-illan tansseissa.

Myös Jaakko Tohkanen on monessa roolissa . Hän on Matti Hallenberg
( Katjan isän metsästyskaveri), Etsiva Koskinen, putkimies Tare, 

sekä myös teinipoika ja mies tansseissa.

Järjestysmiehinä nähdään teatterin "tekniikkamiehet"

Vesa Junnila ja Mikko Pihlainen

Näyttelijät eläytyvät todella upeasti rooleihinsa.
Iso kiitos !

Rauman kaupunginteatterin Lallis on riemukas musiikkimatka 
80-luvun nuorison elämään ja musiikkiin.

Näytelmässä kuullaan paljon musiikkia. 
Näyttelijät esittävät todella loistavasti kappaleita...uusinkin sovituksin.

Musiikista vastaa 

Retkue- orkesteri:

Riku Kettunen, Ville Rauhala, Sami Sippola ja Juppo Paavola 

Otto Kanerva ja näyttelijöitä

Näytelmän on käsikirjoittaneet Osku Valve ja Otto Kanerva

Ohjauksesta vastaa Otto Kanerva

Tanssinumeroiden koreografia on Sami Vartiaisen suunnittelema.

Näytelmä ei ole mikään Lalliksen historian läpileikkaus, vaan todella viihdyttävä näytelmä nuorten elämästa johon tärkeänä osana kuului lauantai-illat Lalliksella muiden nuorten kanssa,

Itse olen nähnyt tämän näytelmän nyt kaksi kertaa ja
minä ainakin nautin täysillä.

Menkää ihmeessä katsomaan tätä hyvää musiikkia sisältävää esitystä. 
esim;
J, Karjalaisen Runo
Ismo Alankon Peltirumpu
Dingo Levoton tuhkimo
Tie ajatuksiin
Juicen Musta aurinko nousee
Kimmat hurvittelee
Vie mut minne vaan
Oi babe/Tahdon rakastella sinua
Korallia
Sorsanmetsästys
Paljon sanomatta jää
sekä huikea It Aint What You Do
sekä vielä muutama muu.

Ja kyllä tuli mieleen nostalgisia muistoja omista Lallis käynneistä.

Riki Sorsa Lalliksella maaliskuussa 1984

    

Pauli Hanhiniemi "Lalliksella" 2018 


Ai niin ja oli siellä kuulmma putkatkin, jos meno meni ihan hurjaksi 
tai oli nauttinut liikaa.

                             

                      Timo Julkunen ja Raisa Sorri ihan vapaaehtoisesti sellissä. 
                        Eivät oikeasti mitään härikköjä ole, vaan todella mukavia 😊

Kuvat otettu pääasiassa teatterin omalta sivulta ja netistä.
Osa omia.