Tapio Koivukarin kirjaa Missä aallot murtuvat perustuva näytelmä sai ensi-iltansa 31.1.2013.
Näytelmän jatkaa saman perheen tarinaa, joka jo tuli tutuksi näytelmästä Luodetuulen maa, sekä ehkä muutama kohtaus myös Sumun lokikirjasta.
Missä aallot murtuvat on myös Sakari Kirjavaisen ohjaama.
Tässä draamassa on tummempi sävy, kuin edeltäjässään. Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulta aina toisen maailmansodan loppuun.
"Ko mää olim
pukseeril vahdis ni ai ol timmi topis,
ai ol onka ett päästi ettippäi."
Tarina lyhyesti: Enok Havström ampuu allijahdissa vahingossa ystävänsä ja miehen herkkä mieli murtuu.
Hän joutuu Niuvaniemen mielisairaalaan, missä hän toimii lämmittäjänä. Enok ystävystyy Raippaluodosta tulleen Malin Boströmin kanssa.
Toisaalla elävät elämäänsä Enokin vanha äiti Fiina ja sisko Sofia, sekä Enokin vaimo Aino.
Sofia on menettänyt merelle miehensä ja kaksi lastaan, mutta sitkeä nainen jatkaa elämäänsä Santkarissa.
Aino koittaa pitää huolta kahdesta lapsestaan, kun Enok on poissa.
Lopulta pari ajautuu avioeroon ja Sofia menee uusiin naimisiin.
Enok pääsee pois lopulta mielisairaalasta ja saa työpaikan uuden nahkatehtaan lämmittäjänä.
Näytelmässä palataan Enokin muistoissa menneisiin tapahtumiin.
Tunnelmat vaihtuivat sulavasti ja vaikka olikin näitä takaumia, niin hyvin pysyi mukana näytelmän tarinassa.
Vaikka näytelmässä oli vain vähän huumoria se oli kokonaisuudessaan loistava näytelmä.
Teatterissa näyttämö oli jaettu niin , että toisella puolella oli Sofian koti Santkarissa ja toisella puolella mielisairaalan pannuhuone. Keskellä esitetään tarinan muut tapahtumat.
Kulissit oli todella vaikuttavat ,Jukka Uusitalon suunnittelemat.
Näytelmässä puhutiin rauman kieltä ja vaikka kaikkea ei ihan ymmärrä se ei haitannut näytelmän seuraamista.
Näytelmässä puhutiin rauman kieltä ja vaikka kaikkea ei ihan ymmärrä se ei haitannut näytelmän seuraamista.
Musiikki oli hyvin näytelmään sopivaa surumielistä. Perttu Suominen vastasi musiikista.
Näytelmän päähenkilöt oli Enok Hävström (Ilkka Koivula) ja Aino Havström (Merja Koivula)
Enokin sisar Sofia Eriksson (Jenni KItti) ja Enokin vanha äiti Fiina Havström (Ritva Loijas)
Muita henkilöitä olivat Raippaluodosta tullut Malin Boström (Raisa Sorri),
joka elää toden ja harhan rajamailla .
Sekä Sofian edesmennyt mies Jan Erikson (Timo Julkunen), joka tulee Sofian muistellessa esiin.
Niuvanniemen ylilääkäri (Heimo Korhonen) ja Väkä Vehanen, Enokin ystävä (Ville Kiljunen)
Osalla näyttelijöistä oli tässä näytelmässä useampi rooli.
Jan ja Sofia Erikssonin lapset Toivo (Timo Julkunen) ja Pikku-Aaron (Raisa Sorri)
Tämä kaksikko toi näytelmään iloa ja huumoria lapsuuden tapahtumilla.
Sotaherra, Toivon toimiessa sodassa tämän autonkuljettajana (Ville Kiljunen)
Kaikki näyttelijät tekivat todella vahvat ja upeat roolisuoritukset. Itse tykkäsin kovasti tästäkin näytelmästä ja sen kaiksita vivahteista.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa saamme vielä palata tämän perheen pariin teatterissa, jos ei niin aina voi lukea Tapio Koivukarin kirjoista miten tarina jatkuu.
Tämä oli Ilkka Koivulan tähän asti viimeinen vierailu Raumalla, tulevaisuudesta ei tiedä.
Ilkka Koivula ja minä 22.8.2010
Blue Sea Film Festival-tapahtumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti