Maailmankuulu romattinen draama...Hiljaiset sillat.

Kerron tässä blogissa näytelmästä, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

HILJAISET SILLAT

Näytelmä perustuu tositapahtumiin Yhdysvaltojen Iowassa 1965.

Robert James Wellerin romaanin mukaan tehty näytelmä.

Tästä on myös elokuva versio Clint Eastwoodin ohjaamana vuonna 1995.

Raumalla näytelmä sai ensi-iltansa 1.2.2014
Ohjaajana oli Iiris Rannio ja upeat lavasteet oli suunnitellut Samuli Halla.

Näytelmän pääparia esitti Raisa Sorri ja Oskari Perkki.

Heidän välinen kemia toimi niin loistavasti, että esitystä katsellessa aisti sen kaiken tuskan, 

ahdingon, intohimo ja rakkauden mikä näytelmässä oli.

He eläytyivät rooleihinsa 100% 

Ennen ensi-iltaa järjestettiin mahdollisuus päästä katsomaan harjoituksia.

Siellä olin minäkin. 

Harjoituksen jälkeen oli tilaisuus kysellä näyttelijöiltä ja ohjaajalta näytelmän tekemisestä.

Francesca ( Raisa Sorri), Richard (Timo Julkunen) ja minä

Nyt tämän ihanan näytelmän hetkiin.

Juonesta lyhyesti:
Sisarukset tulevat äitinsä Francescan (Raisa Sorri) kuoleman jälkeen selvittämään lapsuudenkotinsa jäämistöä.

Tavaroiden joukosta löytyy lapsille osoitettu kirje ja avain kirstuun, jonka sisältö paljastaa äidin menneisyydestä tarkoin varjellun salaisuuden.

Yli kaksikymmentä vuotta aiemmin äiti oli kohdannut valokuvaajan Robertin (Oskari Perkki), 

joka saapui Iowaan kuvatakseen vanhoja katettuja siltoja.
Muun perheen poissa olessa Francesca heittäytyi lyhyeen intohimoiseen suhteeseen.

Robert ja Francesca, kaksi hyvin erilaisen elämän elänyttä ihmistä,

kokivat unohtumattoman rakkauden.
He viettivät yhdessä neljä päivää, mutta nuo päivät muuttivat heidän loppuelämänsä.
Francesca ei koskaan jättänyt miestään tai lapsiaan.

Robert jatkoi valokuvaamistaan ja testamenttasi kameransa Francescalle.

Näytelmässä on takaumia parinkymmenen vuoden päähän ja taas nykyhetkeä.
Tämä on tehty niin hyvin, että kokonaisuus säilyy nautittavana ja pysyy hyvin juonessa mukana.
Oli myös hauskaa, kun oikeasti Francesca leipoi leipää ja sen tuoksu levisi katsomoon.

Perhe Johnson: Francesca ,Richard, Michael ja Carolyn

"Kirjekuoresta löydätte avaimen, joka sopii portaiden alla olevaan kirstuun.

Sieltä löydätte päiväkirjani joihin olen tallentanut tarinani, lukekaa ne ja kilistäkää brany

lasillinen muistoni kunniaksi."

"Miten ihmeessä aiot saada aikasi nyt kulumaan, ku lapset lähtevät mukaani?"

"Mikä siunattu rauha"

"Mutta jotainhänessä oli, jotain hyvin vanhaa, vuosien kolhimaa. 

Ei piirteissä, vaan katseessa."

"Sähän suorastaan hehkut. Sulle tekee ilmiselvästi hyvää ollakkin välillä ihan itseksesi."

toteaa Marge, naapurin rouva.

"Kirjoitan viestin...ja vien sen sillalle."

"Jos haluat illallista taas kun valkoiset yöperhoset ovat nousseet siivilleen, tule käymään"

"Vaikka kumpikaan meistä ei tiennyt

toistemme olemassaolosta, meillä oli tunne siitä,

että jonain päivänä me tapaamme"

" Tälläisen varmuuden saavuttaa vain kerran, ei useammin"

" Kaikki nämä vuodet

olen pudonnut sinua kohti."

The End!

Arvostelu ensi-illan jälkeen Länsi-Suomessa.

Kävin katsomassa tämän näytelmän monta kertaa ja joka kerta se oli niin mielettömän upea elämys.

Kaikki näyttelijät olivat aivan loistavia rooleissaan.

Jokin aika sitten oli teatterin puvustamossa kirpputori, missä myytiin vanhoja rooliasuja.

Tämä oli ehdottomasti ostettava, Francescan mekko.

Sain siihen vielä Raisan nimikirjoituksen.

 Olen aina tykännyt Raisa Sorrin tavasta näytellä.

Hän on näyttelijä, joka tekee roolit täysillä kaikkensa antaen.

 Oli sitten kyse komediasta tai draamasta. 

Tässä Francescan roolissa hän oli aivan upea. Kaikki ne eleet ja ilmeet ja kehonkieli.
IHANAA!

Teatteri on niin 💖